Kipu voi varsinkin pitkittyessään heikentää merkittävästi elämänlaatua. Kunnollinen ja oikea-aikainen kivunlievitys on ihmisen perusoikeus. Aina tämä oikeus ei kuitenkaan toteudu.

Kipu ”Pitkittyneestä kivusta voi seurata ihmisen koko toimintakyvyn ja mielialan heikentymistä, sillä kroonisen kivun vaikutukset eivät yleensä akuutin kivun tavoin rajoitu esimerkiksi vain liikuntakykyyn.”

Näin kiteyttää kivun merkityksen Helsingin Meilahden sairaalan leikkausosastolla ja Kipuklinikalla työskentelevä anestesiologian erikoislääkäri Katri Hamunen. Kipuklinikka on erityisesti kroonisten kiputilojen hoitoon ja tutkimukseen erikoistunut yksikkö.

”Kivunhoidon teholla ja nopeudella on myös merkitystä esimerkiksi isojen leikkausten jälkeen. Hyvällä kivunlievityksellä voidaan tällöin estää sydän- ja keuhkokomplikaatioiden syntymistä”, Hamunen painottaa.

Lääkitys
tapauksen mukaan

Kipu on yksilöllinen tuntemus, jonka hoidon lähtökohtana onkin aina ensisijaisesti potilaan oma arvio. Tavallinen keino kivun mittaamiseksi on VAS-jana (visual analogic scale), johon potilas merkitsee kipunsa voimakkuuden. Käytössä on myös erilaisia numeroasteikkoja ja kipusanastoja. Syöpäkivun lääkityksen tarvetta arvioidaan yleensä WHO:n kehittämän porrasteisen mallin avulla.

Kivun lääkityksessä tärkeää on sekä sopivan lääkityksen valinta että lääkityksen oikea ajoitus ja annostelu.

”Kipuarvot eivät ole keskenään suoraan vertailukelpoisia.  Ne ovat aina potilas- ja tilannesidonnaisia. Kroonisen potilaan numero kahdeksan on aivan eri asia kuin leikkauspotilaan kahdeksan”, Hamunen muistuttaa.

Suun kautta otettavat tulehduskipulääkkeet ovat ensisijainen hoitokeino kudosvauriotyyppiseen eli ”tavalliseen” kipuun. Kovempi kipu vaatii lisäksi opioidia eli vahvaa kipulääkettä. Hermovauriokipuun on omat lääkkeensä.

”Morfiinin sukuisia lääkkeitä voidaan käyttää vapaammin akuutissa ja ohimenevässä kivussa, jolloin vahvan lääkityksen tarve on lyhytaikainen. Opioidien käyttö kuuluu myös aina hyvään syöpäkivun hoitoon, mutta muussa kroonisessa kivussa, kuten hermovauriokivuissa tai pitkäaikaisissa selkäkivuissa tulee vahva kipulääkitys kyseeseen vain tarkan harkinnan jälkeen.”

Joskus hoitoa
pitää vaatia

Tutkimusten mukaan Suomessa käytetään vahvoja kipulääkkeitä vähemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa. Tässä on kuitenkin Hamusen mukaan suurta vaihtelua hoitopaikkojen kesken.

Kipupotilaan pitää joskus olla itse aktiivinen riittävän hoidon saamiseksi.

”Valitettavasti aina välillä kuulee tapauksista, joissa kipua ei ole välttämättä hoidettu parhaalla mahdollisella tavalla. Varsinkin kroonisen kipupotilaan pitää joskus olla itse aktiivinen riittävän hoidon saamiseksi.”

Lähtötilanteen arvio ja lääkityksen aloitus kuuluvat perusterveydenhuollon tehtäviin.  Erikoissairaanhoidossa on Hamusen mukaan paljon akuutin ja kroonisen kivun hoidon osaamista. Kaikkia kipupotilaita ei kuitenkaan voida hoitaa erikoissairaanhoidossa.

Huomio
sivuvaikutuksiin

”Kipulääkkeiden kulutus ja hyvä kivunhoito eivät myöskään ole sama asia. Lääkkeitä pitää toki olla tarjolla, mutta riskien ja sivuvaikutusten arviointi on myös tärkeää”, Hamunen huomauttaa.

Suomessa käytetään erityisen paljon tulehduskipulääkkeitä, joiden pitkäaikaisen käytön tyypillisimpiä ja pelätyimpiä haittavaikutuksia ovat mahasuolikanavan verenvuodot ja mahahaavat.

Pohjoismaista taas Tanskassa käytetään tyypillisesti paljon opioideja, joiden pahimpana ongelmana ovat niihin kehittyvä riippuvuus. Muutoin keskushermostovaikutteiset lääkkeet voivat aiheuttaa väsymystä, pahoinvointia ja ummetusta.

Suomessa käytetään vahvoja kipulääkkeitä vähemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa.

Toipumista voi monissa tapauksissa kuitenkin nopeuttaa myös täysin lääkkeettömällä hoidolla.

”Usein ajatellaan, että lääkehoito on ainoa ja paras hoitomuoto, mutta varsinkin kroonisessa kivussa esimerkiksi fysioterapeutin johdolla tehtävällä aktiivisella liikeharjoittelulla tai sähköstimulaatiolla sekä psykologin opettamilla rentoutustekniikoilla ja mielikuvaharjoituksilla on suuri merkitys.”

Koulutuksen tarve
jatkuvaa

Hamusen mukaan kunnollinen kivunlievitys kuuluu hyvään hoitoon ja potilaan kivun voimakkuuden mittaamisen pitäisi kuulua ihan perustoimintoihin pulssin, verenpaineen, lämmön ja tajunnantason kirjaamisen ohella. Aina näin ei kuitenkaan tehdä.

”Vaikka Suomessa on varsinkin syöpäkivun hoidon koulutuksen eteen tehty aktiivisesti työtä parikymmentä vuotta, asennekasvatukselle on yhä tarvetta. Edelleen pelätään turhaan esimerkiksi loppuvaiheen syöpäpotilaille syntyvää riippuvuutta vahvoihin kipulääkkeisiin.”

Ohjeistuksesta ja tarjolla olevasta tiedosta ei Hamusen mukaan ainakaan ole pulaa, ja lääkäreille järjestyy kivunhoitoon erikoistuneilta klinikoilta aina konsultaatioapua. Tärkeää on myös muistaa, että itse potilas ja hänen motivaationsa on lopulta kivunhoidon onnistumisen olennaisimpia tekijöitä.

”Potilaiden kouluttaminen ja opastaminen on hyvin tärkeää kivunhoidon onnistumiseksi. Erilaisia potilasohjeita onkin nykyisin kiitettävästi tarjolla. HUS:n nettisivuilla on muun muassa laaja tietopaketti leikkauksen jälkeisestä kivunhoidosta.”

Teksti Timo Nykänen | Kuvat Jarkko Virtanen