Lääkärin tekemä tutkimus ja sen pohjalta syntyvä taudinmääritys ovat olennaiset ensiaskeleet hoidon kannalta. Oikea ja nopea diagnoosi saattaa jopa pelastaa potilaan hengen. Kehittyneet diagnostiset testit ovat tällöin erittäin tärkeitä.
Antibiootit Huomattavalle osalle potilaista tehdään vastaanotolla pelkästään kliininen tutkimus eli selvitetään kyselemällä taustatiedot esimerkiksi mahdollisista perussairauksista ja lääkityksistä sekä tutkitaan silminnähtävät oireet.
”Päivystävät lääkärit oppivat yleensä kokemuksen myötä näkemään, onko potilas vakavammin sairas. Varsinkin terveyskeskuksen päivystysvastaanotolla voi jäädä potilasta kohden vain kymmenen minuuttia aikaa, eli kaikilta ei ole mahdollista ottaa laboratoriokokeita”, sanoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin infektiosairauksien klinikan ylilääkäri, professori Ville Valtonen.
Valtosen mukaan olisi ilman muuta hyödyksi ottaa laboratoriotestejä laajemmin kuin nykyisin, koska todennäköisyyksillä pelattaessa tulee aina virheitä. Esimerkiksi antibiootteja määrätään turhaan akuutteihin ylähengitystieinfektioihin, vaikka ne aiheutuvat yleensä viruksista eivätkä antibiootit niihin pure.
Rajallisten resurssien takia diagnostiset testit on Valtosen mukaan kuitenkin kohdistettava ensi sijassa potilaisiin, joilla infektioihin liittyy myös kuolleisuusriski.
”Koko ajan lisääntyy sellaisten yli 65-vuotiaiden potilaiden määrä, jotka kärsivät jostain perustaudista tai käyttävät infektiopuolustusta heikentävää lääkehoitoa. Vanhuksilla voi esimerkiksi keuhkokuume ilmetä vain sekavuutena, jolloin taudinmääritys voi heti lähteä harhateille, jos sekavuuden takia epäillään aivoverenkiertohäiriötä eikä infektiota.”
Diagnostisia testejä on Valtosen mukaan käytettävä ainakin silloin kun infektion riskit ovat suuret.
Astmapotilaat
vaikea ryhmä
Oikeanlaisen hoitopäätöksen nopeus on Valtosen mukaan olennaista varsinkin verenmyrkytystasoisissa infektioissa, joita Suomessa on vuosittain noin 10 000.
”Näihin infektioihin liittyy heti 15–20 prosentin kuolleisuusriski. Asianmukainen antibioottihoito on tällöin aloitettava viimeistään vuorokauden sisällä infektiosta, eli päätös on yleensä tehtävä heti ensikättelyssä.”
Astmasta kärsivillä tiedetään olevan suurempi riski saada keuhkokuume.
CRP-testi
päätöksen tukena
Eräs merkittävä apukeino oikean hoidon määrittämiseksi on CRP-testi eli verinäytteestä mitattavan niin sanotun C-reaktiivisen proteiinin pitoisuus. Sen koholla oleva arvo viittaa usein bakteeriperäiseen infektioon.
Mitä vaikeampi bakteeri-infektio on, sitä korkeampi on CRP-arvo. Rutiinimittauksessa normaaliarvona pidetään alle 5 mg litraa kohden.
”Jos CRP on hyvin korkea, esimerkiksi yli 100 mg/l, tulos puoltaa bakteeri-infektiota ja puhuu virusinfektiota vastaan. Tämä voi jo olla antibioottihoidon aloitusta puoltava päätös, kunhan myös muut oireet huomioidaan. Tilanne ei tosin ole aivan niin yksinkertainen, eli virusinfektio voi myös kehittyä myöhemmin bakteeri-infektioksi”, Valtonen myöntää.
CRP on Valtosen mukaan nykyisin yleisimmin otettu laboratoriokoe verenkuvan ohella. Se on erityisen hyödyllinen myös antibioottihoidon tehon seurannassa.
”CRP:tä käytetään hyvin paljon infektion paranemisen mittarina. Silloin kun arvo on täysin normaali, on kohtalaisen turvallista harkita antibioottihoidon lopettamista kokonaan.”
Lääkäreiden on pelattava todennäköisyyksillä. Usein ylähengitystieinfektion taustalla on virus.
Antibiootteja
vain tarpeeseen
CRP-testit auttavat ohjaamaan sairaaloissa antibioottien kokonaiskäyttöä. Testeillä on merkitystä myös antibioottiresistenssin torjunnassa. Antibioottiresistenssi syntyy, kun antibiootteja käytetään liian yleisesti. Mikrobit kehittävät vastustuskykyä antibiootteja kohtaan.
Suomi kuuluu muiden Pohjoismaiden ja Hollannin joukossa antibioottiresistenssin osalta maailman viiden parhaan valtion joukkoon. Antibioottien käyttömäärissä sijoitumme keskitasolle. Suomessa määrätään vuosittain noin 2,5 miljoonaa antibioottikuuria.
Maailmanlaajuisesti resistenssitilanne on jatkuvasti vaikeutunut samalla, kun uusien antibioottien kehitystyö on hidastunut ja tullut kalliimmaksi.
”Resistenttien E. coli -tyyppisten bakteerien määrä lisääntyy koko ajan maailmalla. Erityisesti Etelä-Euroopassa on näitä bakteerikantoja, joihin mikään antibiootti ei tehoa. Tällöin vaikkapa ihan tavallisen virtsatieinfektionkin hoitaminen muuttuu hyvin vaikeaksi. Suomeenkin on jo rantautunut muutamia tapauksia”, Valtonen tietää.
Teksti Timo Nykänen | Kuvat Pekka Holmström