Verinäytteestä tehtävä CRP-pikatesti voidaan tehdä vastaanotolla. Välittömästi käytettävissä oleva testitulos auttaa lääkäriä arvioimaan, ovatko antibiootit tarpeen. Oikean hoidon nopea aloitus voi olla potilaalle elintärkeää.

Antibiootit CRP eli C-reaktiivinen proteiini on tulehdusten, kudostuhojen tai infektioiden seurauksena maksassa syntyvä, niin sanottu äkillisen vaiheen valkuaisaine. Infektioissa veren CRP-pitoisuus nousee nopeasti, noin 6–12 tunnissa, mikä tekee sen mittauksesta varsin käyttökelpoisen apukeinon taudinmäärityksessä.

Testillä etsitään tavallisesti vastausta kysymykseen, onko infektio viruksen vai bakteerin aiheuttama, mikä on tärkeää oikean hoidon nopean aloittamisen kannalta. CRP-arvo nousee korkeaksi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta vain bakteeriperäisissä infektioissa. Tieto auttaa myös ratkaisemaan, tarvitaanko antibiootteja ollenkaan, sillä ne purevat vain bakteereihin.

CRP-mittausta on hyödynnetty laajemmin varsinkin Pohjoismaissa 1980-luvulta lähtien. Sitä ennen menetelminä olivat esimerkiksi yhä käytössä olevat senkka ja verenkuva.

”Perinteisiin menetelmiin verrattuna CRP-pikatestin ehdoton etu on se, että tulos on välittömästi lääkärin käytettävissä. Käytännön hoitotilanteessa ei toki tuijoteta vain yhtä asiaa, eli potilaan kokonaiskuva ratkaisee, mutta CRP on tärkeä työkalu lääkärille”, sanoo Orion Diagnostican liiketoiminnan kehitysjohtaja Aino Takala, joka on itsekin lääkäri.

Apua
hengitystieinfektioihin

Kuume ja räkätauti ovat yleisimpiä syitä mennä terveyskeskukseen, ja hengitystieinfektion diagnosointi on tyyppitilanne, jossa CRP-mittauksesta on apua.

”Valtaosaan hengitystieinfektioista määrätään antibiootteja, vaikka tiedetään, etteivät ne aina ole tarpeen. Kotikonsteilla ja oireenmukaisella hoidolla päästään monesti pitkälle. QuikRead CRP -testin käyttäminen voisi osaltaan vähentää turhia antibioottikuureja, jotka aiheuttavat tarpeettomia kuluja ja joillekin potilaille sivuvaikutuksia. Pahimmillaan turhat antibioottikuurit voivat lisätä myös mikrobien kykyä vastustaa antibiootteja”, Takala muistuttaa.

Pikatesti
säästää aikaa

Sairaalalaboratorioiden testivalikoimaan kuulunut CRP-mittaus siirtyi uuteen aikaan 1990-luvun lopulla, kun markkinoille tuli ensimmäinen lähitestaukseen eli terveyskeskuksen vastaanotolla käytettäväksi suunniteltu laite.

Suomi oli mukana jo kehityksen ensimmäisessä aallossa. Orion Diagnostican QuikRead-järjestelmä on ollut uranuurtaja alalla ja kasvattanut suosiotaan varsinkin tämän vuosituhannen alusta lähtien. Kansainvälinen kiinnostus CRP-testauksiin kasvaa nyt vauhdilla.

Takalan mukaan CRP-lähitestaus on omiaan helpottamaan juuri terveyskeskusten aika- ja resurssipaineita, kun testi voidaan tehdä lähellä potilasta. Laajemminkin sitä voitaisiin hänen mielestään hyödyntää, kun vastaanottokäytäntöjä kehitetään.

CRP-pikatestissä sormenpäästä otettu verinäyte sekoitetaan puskuriaineeseen ja kyvetti asetetaan laitteeseen. Tulos valmistuu minuutissa.

”Sellaisiakin ratkaisuja on, joissa esimerkiksi vastaanotossa kuumeflunssaiseksi todetulta pikkulapselta otetaan jo suunnilleen odotushuoneessa CRP-testi.”

Selvä tulos
minuutissa

QuikRead CRP -testi vaatii sormenpäästä otettavan verinäytteen, joka asetetaan putkessa pienikokoiseen mittauslaitteeseen. Mittaus kestää vain noin minuutin, minkä jälkeen veren CRP-pitoisuuden milligrammoina litraa kohden osoittava mittaustulos ilmestyy ruudulle.

CRP-pitoisuus kasvaa bakteeri-infektioissa usein arvoon 100 tai yli, kun se virustaudeissa on korkeintaan muutama kymmenen.

”Selvästi negatiivinen tulos antaa lääkärille yksiselitteisempää informaatiota kuin vaikkapa verenkuvan tulkitseminen. Lääkäri tietää heti, että kyseessä ei ole bakteeriperäinen infektio ja että antibiootteja ei tarvita. Joskus infektio voi tietenkin olla niin alullaan, että CRP-pitoisuus ei ole vielä noussut. Normaalisti lääkäri pyytääkin potilasta aina palaamaan näytille, jos vointi huononee selvästi”, Takala sanoo.

Sairauksien riskit
selville?

Kaikkiaan CRP:n biologista merkitystä ei vielä aivan tarkkaan tunneta, mutta sille on viime vuosina löydetty myös uusia käyttöalueita. Laboratorioympäristössä pystytään mittaamaan myös niin sanottuja herkkiä eli hyvin alhaisia CRP-pitoisuuksia, joita pidetään riskitekijöinä monille sairauksille.

Kroonisen, hyvin lievästikin koholla olevan CRP:n tiedetään nykyisin ennakoivan esimerkiksi sydän- ja aivoinfarktiriskiä ja diabeteksen tai jopa masennuksen puhkeamista.

 
Teksti Timo Nykänen | Kuvat Kari Hautala