D-vitamiinilla on monia terveysvaikutuksia, ja sen merkityksestä eri sairauksien, kuten syövän ehkäisyssä saadaan jatkuvasti uutta tietoa. Nyt väitellään saantisuosituksista. Maailmalla ne ovat huomattavasti korkeammat kuin Pohjoismaissa.
D-vitamiini Kesällä tavallista ruokaa nauttivan suomalaisen D-vitamiinista valtaosa on ihoperäistä. Poikkeuksen tekevät vanhukset, jotka oleskelevat sisätiloissa ja joiden iho auringossakin tuottaa vain kolmanneksen nuoren ihon tuottamasta D-vitamiinin määrästä. Talvella moni suomalainen saa liian vähän D-vitamiinia.
Vaikutukset
ilmenevät hitaasti
”D-vitamiinin laaja-alaiset vaikutukset solutasolla tekevät väestöhavaintoihin perustuvien sairausyhteyksien tarkemman tutkimuksen houkuttelevaksi”, toteaa Helsingin yliopiston farmakologian professori Ilari Paakkari Fimean Tabu-lehden artikkelissa.
Paakkarin mukaan hiirillä tehdyt tutkimukset viittaavat siihen, että D-vitamiinin saannin vähäisyydellä on altistava vaikutus monien tautien syntyyn ja kehitykseen.
D-vitamiinin vakava puutostila aiheuttaa lapsille riisitaudin, mutta vähäisen saannin mahdolliset vaikutukset verenkiertosairauksiin, syöpään ja immuniteettiin ilmenevät ihmisillä hitaasti vuosikymmenien aikana. Tämän vuoksi todisteet D-vitamiinin suojavaikutuksista liittyvät toistaiseksi lähinnä sairauksien esiintyvyyteen.
Kokeellisissa tutkimuksissa, joissa on selvitetty D-vitamiinin terveysvaikutuksia, annokset ovat usein olleet myös pieniä, noin 10 mikrogrammaa (µg). Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että D-vitamiini yhdessä kalsiumin kanssa vähentää luunmurtumien riskiä.
Puutos johtaa
ongelmiin
Näyttö matalan D-vitamiinitason sekä monien sairauksien ja haittojen välisestä yhteydestä on Paakkarin mukaan niin vakuuttava, että se antaa hyvän syyn varmentaa sairauksien esiintyvyyteen liittyvää tietoa kokeellisilla tutkimuksilla.
D-vitamiinin puutos näyttää nykytutkimuksen mukaan liittyvän ainakin osteoporoosiin, ja lisäksi on saatu viitteitä yhteyksistä vanhusten kaatuiluun (lihasheikkous), eräiden syöpien kehittymiseen, elimistön kykyyn torjua infektioita, ientulehduksiin ja kohonneeseen verenpaineeseen. Parhaillaan tutkitaan myös D-vitamiinin yhteyksisä muun muassa diabetekseen, autoimmuunisairauksiin, MS-tautiin sekä nivelrikkoon.Monessa maassa suositellut päiväannokset ovat paljon korkeampia. Niitä perustellaan uusilla tutkimustuloksilla.
Terveyttä
ylläpitävä hormoni
D-vitamiinista muodostuu maksassa kalsidioli. Ihmisen D-vitamiinitilannetta kuvastaakin parhaiten veren kalsidiolipitoisuus. Kalsidiolista muodostuu elimistössä kalsitrioli, joka on hormoni. Se vaikuttaa elimistössä moniin asioihin, muun muassa kalsiumin imeytymiseen suolesta.
Näkemys D-vitamiinista yleisterveyttä ylläpitävänä hormonina on viime vuosina entisestään vahvistunut. Nykyään D-vitamiinin terveysvaikutuksista tiedetään paljon, ja tutkijat käyvät jatkuvaa keskustelua siitä, mitkä olisivat D-vitamiinin terveyshyötyjen kannalta parhaat suositusarvot.
Myrkyllinen
suurina annoksina
D-vitamiini on myrkyllinen suurina annoksina. Suomessa ohjeellinen suurin hyväksyttävä päiväannos aikuisille on 50 µg päivässä. Lapsille turvallisen päiväsaannin raja on 25 µg päivässä. Käytännössä haitalliset yliannostukset ovat erittäin harvinaisia.
Pikkulapsille voi kehittyä D-vitamiinin myrkytysoireita, kun pitkäaikainen saanti ylittää 2,5–5 kertaa ravitsemussuositukset. Aikuisilla vasta erittäin suuret määrät (n. 1 200 µg/vrk) aiheuttavat liikasaannin oireita.
Suuret D-vitamiiniannokset lisäävät kalsiumin ja fosfaatin imeytymistä ruoansulatuskanavasta ja irtoamista luustosta ja vähentävät kalsiumin eritystä munuaisten kautta. Yliannostus voi aiheuttaa kalsiumsuolojen saostumista kudoksiin.
D-vitamiinimyrkytyksen oireita ovat muun muassa ruokahaluttomuus, jano, pahoinvointi, ruoansulatuskanavan oireet ja päänsärky. Vaikea hyperkalsemia eli veren liian suuri kalsiumpitoisuus vaatii sairaalahoitoa.
Nykyiset suositukset
alimitoitettuja
Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vielä voimassa olevan suosituksen mukaan D-vitamiinin päiväsaannin pitäisi olla yli kolmevuotiailla lapsilla ja aikuisilla vähintään 7,5 µg ja yli 60-vuotiailla sekä alle kolmevuotiailla 10 µg.
Uusia suosituksia pohditaan parhaillaan. D-vitamiinityöryhmän puheenjohtajan professori Christel Lamberg-Allardtin mukaan uudet suomalaiset suositukset tulevat pohjautumaan yhteispohjoismaisiin suosituksiin, jotka astuvat voimaan 2012.
Saantisuosituksen nostamista nykyistä korkeammalla tasolle puoltavat tiedot lukuisista tutkimuksista, joissa on selvitetty muun muassa luun mineraalitiheyttä ja alttiutta luunmurtumille. Nykyisen suosituksen korottamista on esittänyt muun muassa Osteoporoosiliitto.
”20 mikrogramman annos on hyödyllinen ikääntyneille ihmisille luunmurtumien estämiseksi. Tämä on yleinen mielipide tiedemaailmassa”, Lamberg-Allardt sanoo. Saman allekirjoittaa Paakkari.
Vähäaurinkoisten maiden
ongelma
Monessa maassa suositellut päiväannokset ovat paljon korkeampia. Niitä perustellaan uusilla tutkimustuloksilla.
Esimerkiksi Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston asiantuntijaryhmä suosittaa D-vitamiinin päiväsaanniksi neljästä ikävuodesta ylöspäin 25 µg. Samaa ehdottaa Suomen kaltaisen vähäaurinkoisen maan, Kanadan, syöpäyhdistys. Yli 50-vuotiaille suositus on ympärivuotinen.
Lääketieteellisessä kirjallisuudessa on ehdotettu vähän aurinkoa saavien aikuisväestöjen päiväsaanniksi vieläkin suurempaa, jopa 100 µg:n annosta.
Hyöty maksimiin,
haitat minimiin
Paakkari pitää tutkimustuloksiin vedoten kalsidiolin pitoisuutta 80–100 nmol/l optimaalisena tavoitteena, jossa hyödyt maksimoituvat ja haitat minimoituvat. Tämä vastaisi arviolta noin 100 µg:n päiväsaantia ravinnosta, auringonvalosta ja valmisteena. Vaikka mainittu pitoisuus on monien suomalaisten laboratorioiden viitearvoja (40–80 nmol/l) suurempi, se on silti luonnollista tasoa, jonka iho tuottaa aurinkoisessa etelässä.
On luotettavaa tutkimustietoa siitä, että nämä pitoisuudet yhdessä kalsiumin annon kanssa vähentävät ikääntyneiden osteoporoosin vaaraa. Pitoisuus noin 80 nmol/l estää nuorilla aikuisilla maksimaalisesti luuta hajottavan parathormonin eritystä, kun taas vanhuksilla tähän tarvitaan suurempia pitoisuuksia eli noin 100 nmol/l”.
D-vitamiinitasoa
mitattava useammin
Ilari Paakkarin mielestä suomalaisen kalsidiolin määrä veressä tulisi mitata useammin, jolloin osteoporoosin estoon voitaisiin ryhtyä antamaan riittävän ajoissa D-vitamiinia.
Christel Lamberg-Allardt haluaa odottaa vielä tuloksia laajemmista tutkimuksista, joissa on annettu isoja D-vitamiiniannoksia. Hän myös huomauttaa, että monet tutkimukset ovat osoittaneet, että jo 20–25 µg:n annoksella voidaan saavuttaa talvellakin veren seerumin kalsidiolin taso 80 nmol/l.
”Meillä on jo nyt hyvä teoreettinen pohja, mutta vielä on matkaa siihen, että tiedämme, minkälaisilla annoksilla D-vitamiinilla on merkitystä sairauksien ehkäisyssä ja mitkä ovat sen todelliset haittavaikutukset”, hän korostaa.
Teksti Pertti Suvanto | Kuva Istockphoto