Anni Väyrynen ehti kärsiä oudoista vatsavaivoista pari vuotta, kunnes vatsasta löytyi helikobakteeri. Nykyisin tämä mahahaavalle ja jopa syövälle altistava riesa on onneksi helposti testattavissa ja hoidettavissa.

Heliko Lentoemäntänä ympäri maailmaa reissaavalla Anni Väyrysellä oli kymmenkunta vuotta sitten jatkuvia vatsaongelmia. Vatsaan sattui ja sitä vihloi usein syönnin jälkeen, ja vaivat vain pahenivat ajan kuluessa.

”Kuusi lääkärikäyntiä kahden vuoden aikana tuotti lukuisia selityksiä ongelmille. Yleisin arvailu oli stressivatsa, mutta kipujen syyksi epäiltiin myös ilmaa vatsassa”, Anni kertoo.

Kukaan eri lääkäreistä ei vielä tuolloin osannut epäillä nuorella ihmisellä helikotartuntaa, eikä Annia lähetetty jatkotutkimuksiin. Helikobakteeri-infektio on yhteydessä hygieenisiin oloihin. Siksi sitä esiintyy yleisimmin vanhemmilla ihmisillä, jotka ovat saaneet tartunnan lapsuudessaan. Monelle heliko on oireeton.

Annin vatsakipujen syyn selvittäminen oireiden perusteella oli hankalaa myös siksi, että taudin kuva aaltoili. Myös lentoemännän työ altistaa ruuansulatusongelmille.

”Syöminen on epäsäännöllistä ja ruokaa syödään usein nopeasti seisaaltaan. Syömisajat ovat mitä sattuu, ja joskus tarjolla on lihapataa, kun elimistö elää vielä aamua.”

Stressi ja väsymys laukaisivat Annin kivut herkästi. Lopulta Anni ei itsekään enää tiennyt, aiheuttiko stressi vatsakivut vai vatsakivut stressiä. 

Heliko laihdutti
ja kaatoi petiin

Vaivoja kesti pari vuotta, joista viimeiset yhdeksän kuukautta Anni kärsi pahoista kivuista. Varsinkin raskas ruoka aiheutti äkillistä ripulia, mutta Anni yritti sinnikkäästi tankata ruokaa, ettei laihtuisi.

”Sinnikkäästi yritin syödä todella paljon antamatta periksi, vaikka sattui enkä tiennyt, miten vatsa reagoisi. Omaksuin herkän vatsan ruokavalion: paljon kalaa, pastaa, puuroa, kamomillateetä ja -tippoja sekä piimää. Mutta vaikka söin kuin hevonen, painoa ei kertynyt lisää, vaan paino vain laski tasaisesti”, Anni muistaa.

Jo ennestään hento nainen laihtui ja laihtui, koko ongelman aikana kymmenisen kiloa. Laihtumisen lisäksi heliko heikensi luontaista puolustuskykyä. Puolisen vuotta ennen diagnoosia Anni olikin joka kuukausi sairaana viikon kerrallaan: oli korvatulehdusta, flunssaa, poskiontelotulehdusta. Ja välillä taas lennettiin.

Anni omaksui herkän vatsan ruokavalion.

Lopulta Anni todella turhaantui lääkäreihin.
”Oli outoa, että lääkärit eivät hoksanneet, kuinka surkeassa, lähes anorektisessa kunnossa olin. Pahimmalta tuntui, kun eräs lääkäri tarjosi mielialalääkitystä vatsavaivojeni hoidoksi. Moni lääkäri vain kuunteli vatsaääniä”, Anni muistaa.

Erikoislääkäri hoksasi
ongelman

Eräänä päivänä Anni joi työpaikallaan lasin tuoremehua ja päätyi tuskissaan kyykistelemään jakkaralle koko loppulennoksi. Kotimaassa hän kuitenkin pystyi hyppäämään ratin taakse ja ajamaan hammasta purren lääkäriasemalle.

”Menin lääkäriin virkapuku päällä ja kyykistellen. Päästessäni ilmoittautumistiskin eteen en pystynyt edes puhumaan enää, itkin ja huusin vain. Minut otettiin takahuoneeseen odottamaan konsultaatiota ja henkilötiedot otettiin lompakostani ajokortista. Huomasin, että tämä oli ensimmäinen lääkäri, joka uskoi, että minulla oikeasti oli kovia kipuja. Hänkään ei lähettänyt minua jatkotutkimuksiin, vaan kirjoitti neljä päivää sairaslomaa arvellen vatsani oireilun johtuvan yliväsymyksestä.”

Lähes puoli vuotta myöhemmin oireiden jatkuessa Anni hakeutui gastroenterologille eli vatsa-alueiden erikoislääkärille. Tämä ehdotti bakteeritestiä.

”Hän sanoi suoraan, etten kuulu tyypilliseen potilasprofiiliin nuoren ikäni vuoksi, mutta onneksi hän lähetti minut verikokeeseen laboratorioon. Parin päivän kuluttua lääkäri kertoi yllättävästä tuloksesta.”

Bakteeri löytyi
verikokeella

Bakteerikoe paljasti, että heliko oli jyllännyt Annin mahassa ainakin pari vuotta. Arvot olivat todella korkeat.

”Sain häätökuurin, jonka vaikutus tuntui onneksi nopeasti. Kivut loppuivat kuin seinään”, Anni ihmettelee vieläkin.

Vatsan tasapainottamiseksi tarvittiin maitohappobakteereja. Anni nautti niitä piimästä.

”Lääkekuuri oli kärsineelle vatsalleni niin raju, että reagoin ripuloimalla rajusti. Bakteerikantani oli koko suoliston alueelta täysin sekaisin. Sain siskoltani hyvän neuvon juoda AB-piimää: neljä päivää ja neljä litraa piimää, vatsa oli taas kunnossa ja on pysynyt siitä asti.”

Elämä alkoi hymyillä, ja Anni ryhtyi syömään pizzojakin urakalla lihottaakseen itseään. Takaraivossa jäyti silti ongelmien uusiutumisen pelko. Myöhemmin tehty verikoe kuitenkin selvitti, että helikon vasta-aineet olivat lähteneet riittävästi laskuun.

”Kyllähän sitä jälkeenpäin harmitti, ettei minulle ehdotettu helikon paljastavaa verikoetta jo aiemmin. Turhaan lääkärit säästävät laboratoriotesteissä, vaikka ne ovat varmasti yksi luotettavimmista ja paljastavimmista tietolähteistä potilaan diagnosoinnissa. Onneksi kaikki kuitenkin päättyi kohdallani hyvin.”

Teksti Else Turunen | Kuvat Piritta Särmä